keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Game of thrones ei ole nörttikamaa!


Aloitin Game of Thronesin lukemisen ja yllätyin. Olen kuullut kirjasta paljon, vaikken itse ole sitä aiemmin lukenut. Tiedän, että juoni kääntyilee ja kirja sisältää sukurutsausta kuin kyseessä olisi maailman luonnollisin asia. Ällöttää, mutta nyt olen aloittanut kirjan. Lauseet ovat lyhyehköjä ja rakenteeltaan selkeitä eli teksti ei ole kovin raskaslukuista. Sanasto on kyllä melkoisen laaja.

Jännitys tuleekin kirjan alussa halvalla tavalla kiteytyen hyvin pitkälti siihen, joutuuko Daenerys, Dany, raiskatuksi vai ei.

Danyn veli, Viserys on Danylle katkera siitä, että heidän äitinsä kuoli Danya synnyttäessään. Viserys syyttää Danya äidin kuolemasta ja aikoo myydä 13-vuotiaan siskonsa Magister Illyriolle. Veli ei piittaa siitä, ettei Magister Illyrion miellytä siskoa. Siskon kohtalo on saneltu.

"Hymyile ja seiso suorassa. Anna hänen nähdä, että sinulla on rinnat", veli komentaa ja sisko tottelee. Häntä ei sentään kuvata rohkeaksi näin tehdessään, siltä nyt sentään säästytään.

Näin alkuun juoni ei tunnu älypelimäiseltä ja eeppiseltä fantasiatarinalta. Keskenään samankaltaisia henkilöitä riittää, ja albiinon sudenpennun lahjaksi saanut Jon erottuu heti alussa muista hahmoista oikeastaan vain sillä perusteella, että hänestä kirjoitetaan enemmän kuin joistain muista.

Kääpiö Tyrion pelastaa paljon, hän on paitsi hauska hahmo, hän myös erottuu helposti muista repliikkiensä ansiosta, mikä helpottaa lukemista. Ansiokkaita ovat myös monet yksittäiset lauseet, ne ovat niin nasevia, kuten esimerkiksi Garedin repliikit.

Kyllähän sitä aina toivoisi, että ansiokkaat tekstit menestyisivät, mutta jos unohdetaan nyt hienoilu. Tämä on kuitenkin Game of Thrones, kirja jonka kaikki tuntevat, vaikkeivat olisi lukeneet. Elokuvien erikoistehosteet tunnetaan myös. Ei pidä siis keskittyä siihen, mikä ei pelaa - tarinan arvopohja, sanoma tai teema - vaan siihen, miksi tämä olisi niin hieno kuin sen ikään kuin on annettu ymmärtää olevan.

Hollywood-tarinan tavoin tarinan kiinnostavuus rakentuu sen varaan, että lukija tahtoo tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.


Tekstissä on myös omanlaistaan huumoria:

There were times - not many, but a few - when Jon Snow was glad he was a bastard.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti