keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Uimalla vapauteen?


Eletään vuotta 1989. Hanna ja Andreas ovat nuoria DDR:ssä. Molemmat ajautuvat vaikeuksiin. He eivät pääse opiskelemaan sitä, mitä haluaisivat. Molemmat tietävät kyllä, mitä olisivat halunneet. He ovat päätyvät töihin tehtaaseen ja työ on raskasta.

Hannalla on valtionvastainen isoisä, jolta Hanna saa kartan merestä - karttaan on merkitty vartiotornit. Se on pidettävä salassa, koska sellaista karttaa ei saa omistaa kukaan. Hanna innostuu uimisesta. Pitäisi uida 50 kilometriä, ei välttämättä sitäkään. Riittää, kun pääsee kansainvälisille vesille - ja tulee löydetyksi.

Romaanin kertoja on Hanna. Romaani rakentuu "kahdesta faasista". Nykyhetkessä Hanna ja Andreas lähtevät uimaan, ja he uivat. Kirjaimellisesti. Kättä lasketaan alas ja nostetaan ylös. Kuvataan juoksemista mereen valonheittimien välistä, sukeltamista snorkkelin varassa, kun helikopteri tulee kohti. Nämä ovat jännittäviä kohtia. Ne luovat tarinaan rytmiä.

Joka toisessa luvussa kerrotaan Hannan ja Andreaksen aiemmista vaiheista. Esimerkiksi siitä, että he koululaisina eksyvät Berliinin matkallaan väentungokseen, kun muurin toiselta puolelta kuuluu David Bowien konsertti. He eivät ymmärrä, mitä ihmiset huutavat.

Kirjan rakenne ei kanna. Toistoa on liikaa, eikä juoni kulje. Suomenkielisenä tätä ei olisi jaksanut lukea, ja sitten, kuitenkin, niin ihana kirja. Oli pakko lukea loppuun, saadakseen tietää, miten käy ja sitten loppu jää avoimeksi. Lukija kuvittelee lopun -

Politiikkaan ei juuri oteta kirjassa kantaa, niin että kirjan lopussa oleva sanasto jää tekstistä irralliseksi. Erich Honecker ja hänen vaimonsa ovat kuvia liitutaulun vieressä luokkahuoneessa.

Hannan isoisä pilkkaa kulttuuriohjelmaa - niin kuin kauneudella olisi jotain sijaa, kun kaikki on pielessä. DDR:n maisema tulee romaanissa esille tuote-merkeissä, joita siellä oli saatavilla ja tyhjissä kaupan hyllyissä. Vihannestiskillä on vain salaattia ja Hannan isoisä ei halua ostaa sitä, koska se on likaista - tarkempaa selitystä tähän ei romaanissa anneta. Hannan isoisä paheksuu sitä, kun kyseistä salaattia ostetaan paikalliseen sairaalaan - sairaalan työntekijä ostaa koko hyllyn tyhjäksi kerralla. Klassisten säveltäjien nimiä mainitaan, ja Depeche Mode.

Dorit Linke: Jenseits der Blauen Grenze, Magellan 2014 (nuortenkirja)

Kirjailijan kotisivuille pääsee tästä.
Kirja on ollut mm. "vuoden saksalainen nuortenkirja" (=oma suomennos) ehdokas vuonna 2015 ja muut kirjan ehdokkuudet sekä suositukset löytää täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti