sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Austen goes manga

 
Mary kuolee. Kuolinvuoteellaan hän lupaa omistamansa hopeaveitsen lahjaksi siskolleen Susanille. Hän oli niin kiintynyt veitseen, että hän piti sitä sänkynsä vierellä koko sairautensa ajan.
 
Mary puolestaan sai veitsen aikoinaan kummitädiltään, Mrs Admiral Maxwellilta vain kuusi viikkoa hänen kuolemaansa ennen.
 
Äiti säilyttää Susanin veistä. Betsey-sisko ottaa sen luvatta, ja siskoksille tulee riitaa siitä, kumpi veitsen saa. Äiti asettuu pikkuisen Betseyn puolelle. (Volume three, Chapter seven)
 
Tiedän kyllä, että hopeaveitsiä annettiin tuohon aikaan lahjaksi kirjeiden avaamista varten, tai sivujen repimiseksi irti toisistaan, siihen aikaan kun kirjat tulivat painosta sivut kiinni toisissaan. Toisaalta myös hedelmänkuorimaveitsiä on varmaan ollut. Toisaalta veitsi antaa mahdollisuuden kuvitella Austenin tarinaa uuteen genreen eli manga-tarinaksi. Siksi piirsin sellaisen. Kuollut Mary on valokuvassa, eikä hän pidä siskosten riidasta.
 
Veitsi esiintyy myös muissa Austenin teksteissä. Se ei ole kuitenkaan helppo esine, ja sen valitseminen tähän merkitykseen tarkoittaa siis jotain. Toisessa Austenin teoksessa romaanihenkilö luonnehtii veistä sopimattomaksi lahjaksi lapselle. Mitä se toki on, paitsi manga-kertomuksessa, jossa se on ainoa hyvä lahja.
 
Mansfield Parkissa viehättää myös se, että siinä 5-vuotias Betsy saa merkittävän roolin. Hän ei lausu mitään avainvuorosanoja, mutta toimii. Aivan niin kuin 5-vuotiaan voi olettaa tekevän.
 
 
 
Susanin veitsi löytyy fiktiivisten esineiden verkkomuseosta. Se on siellä tosin vain karkeana luonnoksena. Museo itsessään on aika hieno, ja sinne pääsee täältä.
 
Jane Austen -yhdistyksiä verkko on täynnä, mutta jos haluaa liittyä ilmaiseen, ja vieläpä sellaiseen jossa saa viikottaisen Jane Austin -aiheisen kysymyksen, niin sitten tänne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti