keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirja pojalle, joka ei halua kirjaa

Mimmu Tihinen: Kello tuhat



Tässä kirjassa pelataan jalkapalloa ja tehdään kahdeksannen luokan äidinkielen tunnilla esitelmää Liisi Palo -nimisen runoilijan teoksesta. Päähenkilö Jesse vääntää kirjan nimen hassusti poliisitaloksi, eikä saa aina omaa sukunimeäänkään kirjoitettua oikein.

Jesse pitää runoilija Paloa ovelana, kun tämä on kirjoittanut niin vähän sanoja ja myynyt ne harvat sanat sitten kirjana ja Jessen arvion mukaisesti rikastunut. Nauroin vedet silmissä, kun luin. Teksti on vain niin vetävää ja kuvausta ei jää kaipaamaan. Henkilöt ovat eläviä ja loppuratkaisu yllättää: Jesse alkaa itse kirjoittaa runoja. Kuulostaa ehkä pliisulta, mutta tarina on elämänläheinen ja siinä on painoa: yhdessä Palon mukaan poimitussa runossa mainitaan itsemurha. Selkokielisyys ei tarkoita ajattelun kaventamista, vaan sitä, että vaikeitakin asioita käsitellään yksinkertaisilla lauseilla. Kirjaan on otettu mukaan voimakkaita tunteita sisältäviä kokemuksia nuorten elämästä: kun Jesse aloittaa yläkoulun, hän ei tunne luokaltaan ketään. Tai vaikkapa esitelmän pitäminen herättää sekin yläkouluikäisissä varmasti tunteita ja muistoja.

Lyhyet rivit paitsi helpottavat lukemista, myös tekevät Liisi Palo -nimisen runoilijan mukaan otetuista runoista helposti lähestyttäviä. "Tavallisen" tekstin seassa on siis runoja, jotka erottuvat muusta tekstistä siten, että ne ovat boldatulla fontilla.

Yhden luvun alussa on Jessen kritiikki runoa kohtaan: Jessen mielestä runoilija käyttää liikaa sanoja, ja varsinainen ajatus hautautuu sinne alle. Kun runo tulee tämän havainnon jälkeen, sitä on helpompi lähestyä kriittisesti. Kirjailija antaa lukijalle eväät tarkastella runoa, muttei tee sitä opettavaisesti.

Ihana elämänläheinen ja hauska, erilainen. Selkokieli ei ole pikaruokaa.

Tihinen voitti Selkokeskuksen nuorille suunnattujen selkokirjojen kirjoituskilpailussa käsikirjoituksella Kello tuhat vuonna 2012. Kirjan on kustantanut Pieni Karhu vuonna 2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti