lauantai 19. marraskuuta 2016

Lintukirjat, osa 1: Linnut äänessä

Ennen kuin pääsen kirjoittamaan vastausta tuohon Ompun innostavaan novellihaasteeseen Reader, why did I marry him?, aloitan Lintukirjasarjan omalla suosikillani, aamuisten työmatkojeni ilolla, Linnut äänessä -kirjalla (Tammi).

Aamulla A-junassa aloitan päivän nostamalla tämän kirjan käsilaukusta, joka voi siis olla muukin kuin Marimekko, mutta reippaan värinen sen täytyy olla. Kirjan kyljessä on reikä, johon työnnän kuulokkeiden johdon. Kirjaa on saatavilla kahden kokoisina, ja minulla on se pienempi.

Kuuntelen tiettynä aamuna tiettyjä lintuja, ja siirryn eteenpäin, kun tunnen linnut.Olen lähtenyt nollasta, ja ylittänyt sadan. Nyt olen menossa rastaissa. Takana ovat mm. pöllöt ja haukat.

Tekstejä kirjasta ei tule luettua. Kiinnostavia niissä ovat mielestäni ainoastaan lintujen laulun "litteroinnit", jotka toisinaan helpottavat tunnistamaan linnun äänen. Kaipaisin tekstin sijasta kustakin linnusta levinneisyyskarttaa ja graafista esitystä siitä, mihin aikaan vuodesta ne ovat Suomessa. Lintujen mitat olisi voinut esittää taulukossa, koska joidenkin lintujen tunnistamisesta tästä olisi hyötyä. Tekstit olisi voinut jättää pois, vaikka helposti ovatkin varmaan syntyneet. Voihan olla, että lintujen kirjalliset kuvaukset ovat olleet jopa kirjan tekemisen lähtökohta. Sanoisin kuitenkin, että olisi kannattanut luottaa enemmän ääniominaisuuteen, ja kirjasta voisi tehdä pikkuversion konttoriin aamuisin matkustaville tädeille.

Valokuvat ovat hyviä, eli ne otettaisiin pikkuversioon mukaan. Numerointeja kulkee kirjassa kaksi: sivunumerot sisällysluettelossa ovat toiset kuin äänitteiden numerot ja tämä on käytön kannalta huono juttu. Kirjan koneisto on kestänyt nyt jo lähes kahden vuoden käytön. Paristot kestävät ehkä noin 4-6 kk sanoisin. Tällaisenaankin kirja on nautinto, ja kun kassi joka tapauksessa kulkee mukana, niin kyllähän lintukirja kanssa.

Kirjasta pystyy kuuntelemaan näitä ihan tavallisia lähiön ääniä: tilhen kutsuääntä, naakan kutsu- ja lentoääntä, västäräkkiä, legendaarista mustarastasta, takapihamme kesäiltain ilahduttajaa. Sitten siellä ovat myös harvinaisemmat, kuten laulujoutsenen " Laa-Laa, minä olen täällä!". Ilahduttavaa on kuulla metsässä kirjassa tutuksi tullut lintu: se tuntuu siltä kuin oma reviiri olisi laajennut, ja onkin.

Hauskin lintu on hömötiainen, koska sen kutsuääni on niin älyttömän äkäinen ja lauluääni taas niin tavattoman herkkä ja tunteellinen.

Kirja on aamulla ensimmäiseksi hyvä keskittymisen apu tässä ja nyt -hetkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti