maanantai 21. marraskuuta 2016

Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä– #Novellihaaste

Vastaan tuohon Ompun novellihaasteeseen luettuani Herman Hessen novellin

Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä.

Novelli löytyy saman nimisestä kokoelmasta
Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä ja muita tarinoita
(WEILIN+GÖÖS, 1978, s.51–71).

Onhan aikamoinen matka pudota tästä hetkestä hyvä matka kohti vuosisatojen alkua: novelli on ilmestynyt alun perin vuonna 1919. Paitsi että putoaminen on tätäkin suurempi: tässä mennään "erääseen meidän kauniin tähtemme eteläiseen maakuntaan".

Aurinkokunnan rajamaille siis, paitsi että jossain kokonaan toisessa maailmassa. Tapahtumat sijoittuvat todellisuuden ulkopuolelle, ja juuri siksi tekstillä on varaa saada sanottua todellisuudesta jotain todellista.

Myönnetään, pääsin jyvälle vasta toisella lukukerralla. Aluksi teksti tuntui korulauseilta, ja pärjäsin vain vaaleanpunaisten suklaakarkkien voimalla. Hesse jakoi mielipiteitä jo elinaikanaan. Toisaalta hän sai suurta arvostusta ja voitti nobelinpalkinnon vuonna 1946. Hänen tekstiään luonnehdittiin myös  "pitkäveteiseksi limonadiksi", joka mielestäni toisaalta kuvaakin tekstiä ratkiriemukkaan osuvasti.

Toisesta lukukerrasta alkaen tekstin läpi alkaa nähdä sen symbolisiin merkityksiin. Jokaisella sitä seuraavalla lukukerralla se merkitsee eri asioita, joten novellin kiinteää merkitystä ei pysty nimeämään.

Tarinan lopputulemassa kuulen Blurin biisin ”Strange News from Another Star” alun tunnelman: raukean, surullisen, mutta niin onnellisen.

Blurin biisi on tosiaan nimetty Hessen novellin perusteella, ja se on vuodelta 1997. Tässä pikku esseessäni käytän tätä seikkaa nyt todistaakseni, että Hessen novelli on ajaton: onhan näiden kahden välillä niin paljon aikaa. Blurin levyn kannessa on keltainen sairaalahuone, sänkyä viedään nopeasti, potilasta ei voi nähdä. Kait hän siellä jossain on, ymmärrettyään, että jossain muualla asiat ovat huonommin, on oikeaa kurjuutta, sotaa, kateutta, kaunaa, pahuutta. Tämän keskellä onnellinen elämä jatkuu yksinkertaisinä, hyväntahtoisina askareina. Hyvää elämää on tehdä hyviä tekoja auttaakseen vähäosaisia, riippumatta siitä, ettei tiedä, onko tämä nyt se pahin onnettomuus maailmassa.

Herman Hesse (1877–1962) matkusti Intiaan vuonna 1911, ja palasi pitkältä matkaltaan takaisin Saksaan tämän novellin ilmestymisvuonna. Intian matka oli hänelle pettymys, eikä Intia ollutkaan sellainen kuin hänen isoisänsä Hermann Gundert oli kuvaillut. Hesse löysi kuumuutta, likaa ja kolonialismia. (Lähde on saksankielinen Herman Hessen kirjailijasivusto.)

Novellissa nuori mies tekee matkan kauas. Hän näkee perillä, mitä pahuus oikeasti on. Palattuaan hän ei enää tiedä, oliko se, mitä hän näki, totta. Niin hän jatkaa elämää. Hän tuo mukanaan, arvatkaa mitä ...

arvauksen saa kirjoittaa tuohon alas kommenttiruutuun!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti