sunnuntai 6. marraskuuta 2016

HippoSofiaa

Sitä on tässä jo ehtinyt tottua ajatukseen "elämme murroksen aikaa". Kaikkialla puhutaan "muutoksesta" ja tunnistetaan sen merkkejä. Näin myös Karin Müllerin kauniissa kirjassa HippoSophia: Elämme suuren muutoksen aikaa. Olemme käännöskohdassa ... (s. 8).

Mutta lause jatkuu niin vapauttavalla ja hauskalla tavalla, että minulle tuli kerta kaikkiaan hyvä mieli:

Elämme suuren muutoksen aikaa. Yhteiselomme luonnon kanssa tulee muuttumaan perustavalla tavalla.

Tulevaisuudessa ymmärrämme hevosia paremmin.


Tämä on muutos, joka ei uuvuta minua ja josta voi puhua nalkuttamatta. Jopa minäkin jaksan innostua ja suorastaan pyrkiä jatkossa tilanteisiin, jossa mahdollisesti voisin havaita tämän suuren murroksen orastavia merkkejä.


Kirja on henkilökohtainen, ja Müller mainitsee lapsensa hyötyneen hevosterapiasta, ja hän itsekin hakee tallista elinvoimaa. Hän on haastatellut kirjaa varten useita terapeutteja, jotka käyttävät työssään hevosia. Mieleen jäi esimerkiksi eläinlääkäri, joka ei ota korvausta siitä, kun hän hoitaa sairasta hevosta, vaan siitä, että hän estää sairauksien kehittymistä. Ainoastaan karkaaminen suhteellisuusteoreettisiin perusteluihin ärsytti. Tieteellisiksi perusteluiksi olisivat riittäneet kokemukset onnistuneesta hevosterapiasta, joka on saamassa Saksassa arvostettua asemaa, joskin toivomisen varaa vielä on.

Kun kirja on vielä niin kaunis. Sen kannet ovat vahvaa pahvia, ulkopuolelta mattapintaista hopeaa ja sisäpuolelta punaiset. Taitossa on käytetty tummanpunaista. Nyt haluan lukea tämän kirjan vielä toiseen kertaan ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti