lauantai 6. elokuuta 2016

Kati Saurula: Koiruohon kaupunki





Minulle on jäänyt mieleen vuonna 2011 ilmestynyt Saurulan kirja Koiruohon kaupunki (Arktinen banaani). Se on välkkynyt mielessä nyt, kun Tšernobylin onnettomuudesta on siis tarjolla tämä uusi kirja, joka oikeasti pitäisi lukea. Ja en ole vielä edes tarkistanut kirjastosta, kuinka pitkä jono olisi (jos sen jatkeeksi asettautuisin).

Tšernobyl on maisemana ja tapahtumina mielenkiintoinen. Artikkeleita, joissa kerrotaan kyseisestä alueesta nykyään ja näytetään sieltä kuvia, ei voi sivuuttaa. Ne on aina pakko lukea. Jalkapuolet nuket revenneissä mekoissaan ja likaa poskessa lojumassa metallikappaleiden ja pölyn, rehottavien kasvien ja melankolian keskellä: se mitä pidettiin kehityksenä, sai aikaan katsokaa tällaisen turmion. Kuvassa ei olekaan vain hajonnut nukke.

Se, mitä kirjan jälkeen olen jäänyt pohtimaan, on tyttären, Nadjan, ja hänen äitinsä Jelenan välinen suhde. Jelena on (yksinkertainen?) Pripjatissa asuva käytännön nainen, joka hoitaa nappulat ja merkkivalot "koulutuksensa" mukaisesti työpaikallaan ydinvoimalaitoksessa, eikä turhia ylimääräisiä kysele. Hän on työvuorossa, kun katastrofi tapahtuu.

Tytär Nadja opiskelee fysiikkaa. Hän siis nimenomaan haluaa ymmärtää sen, miten ydinvoimalaitos toimii.

Naisten välinen ero esittää sitä, miten aika murtuu ja ihmiset muuttuvat: sukupolvet eivät ole olosuhteiden pakon sanelemia evolutiivisia kopioita toisitaan. Heillä on oma tahtoelämänsä. Tytär katsoo äitiään, ja ymmärtää enemmän. Kaikki tieto ei ole elämänkokemusta. Tunteeko äiti häpeää? Mutta hän vain teki kaiken niin kuin käskettiin. Mitä äiti voi antaa tyttärelleen? Mutta hänhän antoi, elämän. Miten tytär voi kunnioittaa äitiään? Tai ymmärtää?

Äiti ja tytär elävät eri maailmoissa, heidän realiteettinsa ovat kokonaan toiset. Tšernobylin tapahtumat luovat mielenkiintoiset raamit tapahtumille, koska ne pakottavat toisaalta näkemään sen, että kehitys on välttämätöntä ja todellakin asioita on ymmärrettävä paremmin. Toisaalta juuri kehitys aiheutti katastrofin.

Kirja tuli mieleeni tänään aiemmin, kun luin terroristijärjestön vankeudesta pakenemaan päässeen naisen tarinaa. Hän asuu nykyään Saksassa ja hänen unelmansa on valmistua matematiikanopettajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti