keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Nyt opettaa peli, ei Siperia





Kesälukemiset on nyt valittu, ja toinen näistä on Nicole Moslehin käsikirjoittamista koskeva kirja Drehbuchschreiben, alaotsikko suomeksi: Uskottavien henkilöhahmojen ja mukaansatempaavan tarinan salaisuus. Na jaa!

Tätä kirjaa jo ennakkon selatessani törmäsin muodikkaaseen käsitteeseen "pelillisyys". Kirjassa on harjoituksia ja idea on siinä, että kirjaa lukiessa samalla myös tekee harjoituksia. Näiden avulla on mahdollisuus kehittää jo kirjoitettua tekstiä. Henkilöhahmon tai juonen kehittämistä pelkän tehtävän takia Mosleh nimittää pelilliseksi.

Pelillisyyden käsitettä kirjassa ei kuitenkaan varsinaisesti avata. Se vain mainitaan yhtenä vaihtoehtona siitä, miten tehtäviin voi suhtautua: leikkiä ajatuksella. Ja näihinhän se on: mikä on opittu tai luotu pelin avulla on myös oikeasti opittua tai luotua, eikä siinä ole eroa varsinaisesti. Kirjoittamisessa pelillinen lähestyminen voisi olla varmaan juuri lähtökohta, vaikkei mitään todellista eroa "leikki-kirjoittamisen" ja varsinaisen kirjoittamisen välillä ole.

Mosleh myös tuo tuohon varsinaiseen kirjoittamiseen pelillisiä elementtejä suosittamalla tapaa, jossa jokaiseen tekstiin liittyvään ongelmaan kehittäisi kolme ratkaisua ennen kuin valitsee niistä yhden. Näin ei tule tarttuneeksi esimerkiksi siihen ensimmäisenä mieleen nousevaan loppuratkaisuun, vaan mielikuvitukselle on enemmän tilaa. Tai vaikkapa jokin henkilö: jos loisi kolme erilaista tyyppiä ennen kuin ottaisi niistä yhden mukaan tarinaan, olisi tullut ... niin siis harkinneeksi myös kahta muuta. Pelillinen lähestymistapa on perin yksinkertainen, mutta sitähän lopputulos ei välttämättä ole...

Pelin avulla voi oppia mitä tahansa. Tulee mieleen Goethe Institutin sivulla oleva saksankielinen ekotesti-peli, jossa voi kielen lisäksi oppia ehkä jotain itsestään ja luonnonsuojelusta.

KhanAcademyn sivuilla voi oppia pelin avulla luonnontieteiden lisäksi myös taidehistoriaa. Kyseinen sivusto vaatii kirjautumisen ennen kuin sitä voi kokeilla.

Kännykkään ladattavan kielen oppimiseen tarkoitettujen sovellusten käytöstä minulla on vain huonoja kokemuksia, ei siis sellaisia. Siis kännykällä, jolla pääsee nettiin.

Tämä nyt ei ole mikään peli: Langenscheidt-verkkokaupasta Subliminal learning -sovellukseen, joka tuo siis ruutuun sanan ja sen selityksen koneen ladatessa sivua. Toimintaan vaikuttaa se, millä sivuilla liikkuu. Jos käyttäisi vain suomenkielisiä sivuja, ei kannattaisi vaivautua lataamaan tuota, koska silloin se tekee paljon älyttömiä virheitä. Algoritmi ei aina myöskään tunnista niitä olennaisimpia käsitteitä, vaikka se siinä on ideana. Sovellus on mielestäni joka tapauksessa hyvä ja haluan pitää sen.

Subliminal avaa näkemyksiä siitä, että pelillisyys voi tulevaisuudessa olla selaimen ominaisuus. Subliminalissa on jokin algoritmi, jolla se etsii sanoja avattavana olevasta sivusta. Idea olisi siinä, että sana ja sen selitys voisivat olla ruudulla vain 0,5 sekuntia, jolloin niitä ei ehtisi varsinaisesti tehdä, vaan homma tapahtuisi alitajunnassa kuin itsestään. Niinpä selain voisi alitajuisesti opettaa mitä tahansa. Köh köh, esimerkiksi liikennemerkit voisi opettaa minulle. Mutta siis näiden kertolaskujen ja kemiallisten merkkien lisäksi voisi opettaa musiikinteoriaa tai ...?

Sanoppa vain mitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti