maanantai 13. kesäkuuta 2016

ISTANBUL IS HIP

Brasilialainen vahaus ei ole kaikkien muslimien mielestä tuomittavaa. Kirjassaan Adnan aloittelijoille  tv-julkkis Adnan Maral paljastaa, että monet maahanmuuttajiin liittyvät oletukset ovat vääriä, kuten esimerkiksi se, että kaikkien muslimien mielestä naisen on käytettävä huntua. Bikineissä Adnanin mielestä on olennaista se, että vesi on elementti, josta voi nauttia. Jotkut ihmiset valitsevat elää siten, että vaimo kulkee aina miehensä perässä jne., koska se sopii heille.

Maahanmuuttajat ovat iso ihmisryhmä, jossa on erilaisia näkemyksiä. Adnanin isä lupasi hänelle nuorena korvikset, ja sellaiset hankittiin pojalle. Taloon tuli vieras, joka aloitti asiasta puhumisen kysymällä isältä, mitkä pojan korvissa ovat. "Antakaa Adnanin olla. Olen antanut hänelle luvan noihin korvakoruihin. Tämä on kokonaan minun ja poikani välinen asia", oli isän vastaus. Adnan antaa muitakin esimerkkejä tilanteista, joissa hänen vanhempansa kasvattivat hänestä nimenomaan ihmistä, ja tähän kiteytyy kirjan syvin merkitys: Adnan ei koe olevansa "saksan turkkilainen" tai jokin sellainen. Hän on ihminen, siinä missä muutkin.

Adnan aloittelijoille on kirja ihmisyydestä, sen syvimmästä olemuksesta. Lääkärin vastaanottohuoneessa Adnan saa tylyä kohtelua, mutta kun selviää, että hän on tv-tähti, palvelu muuttuu aivan äärimmäisen ystävälliseksi. Adnan ei toisaalta osaa  nauttia tästä ystävällisyydestä, kohdistuuhan se enemmän hänen taustatarinaansa kuin häneen itseensä ihmisenä. Hän antaa ottaa itsestään kuvia vastaanottovirkailijoiden kanssa, kun nämä sitä pyytävät.

Minua yllätti aluksi se, kun Adnan kirjoittaa, että maahanmuutajista ei kirjoiteta Saksassa juuri ollenkaan. Kirja on toki ilmestynyt jo syyskuussa 2014, ja varmaan tilanne onkin nyt muuttunut ja maahanmuuttajiin liittyviä sisältöjä on enemmän tarjolla, koska onhan niitä. Aika usein ne vain ovat kantaväestön positiosta kirjoitettuja. Tarjoaako media esimerkiksi tarpeeksi samaistumisen kohteita maahanmuuttajanuorille?

Maahanmuuttajan kohtaaminen ei ole tietokilpailu, jossa tulisi osata kaikki oikeat vastaukset. On osattava kuunnella, ja se riittää kyllä. Tiedosta on kyllä hyötyä, usein. Istanbulissa voi olla loistavia yökerhoja ja riehakkaita lomamuistoja, mutta tosiaan, poliittinen tilanne on voinut olla siellä jollekin sellainen, että on ollut parasta lähteä, ja sitten ei olekaan voinut enää palata.

Maahanmuuttajien kohtaaminen voi olla myös ainoa keino, miten kantaväestö oikeasti voi oppia paremmin ymmärtämään omassa keskuudessaan esiintyvää erilaisuutta.

Kirjan olisi voinut suomentaa ihan jo vain sen huumorin takia, mutta toisaalta: eihän Adnan Maral ole suomessa tunnettu tv-tähti, kuten Tauski, josta nyt siis tehdään meille suomalaisille meitä suomalaisia kiinnostava kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti