maanantai 16. toukokuuta 2016

PISA-ärtymystä



PISA-tutkimus toteutetaan OECD-maissa joka kolmas vuosi. Sillä kartoitetaan 15-vuotiaiden nuorten osaamista.

Suuri yleisö tuntee tutkimuksen kärkimaiden tuloksia esittävistä tilastoista. Suomalaisten sijoittumiseen tässä tilastossa kiinnitetään huomiota ikään kuin kyseessä olisi kilpailu.

Tutkimuksessa nousee esille tilastollisesti merkittäviä eroja nuorten osaamisessa alueellisesti, kuten esimerkiksi se, että Pohjois-Suomen poikien osaaminen on heikentynyt. Myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamisen heikkoudet ovat nousseet esille.

Näitä tuloksia on käytetty rakentavasti pohdittaessa tapoja parantaa nuorten kouluviihtyvyyttä ja opiskelumotivaatiota. Tutkimuksen perusteella on ehdotettu, että oppimista voitaisiin edistää käyttämällä pelejä, ja hyödyntämällä tutkivan oppimisen menetelmiä. Opetettavia asioita tulee konkretisoida ja liittää niitä työelämään.

Tutkimus myös muistuttaa siitä, ettei koulutuksesta voi säästää. Ryhmäkokojen täytyy olla pieniä, jotta laadukas opetus on mahdollista.

On kuitenkin syytä ymmärtää, ettei Suomen sijoittumisen lasku OECD-maiden tilastossa ole sinänsä huolestuttavaa. Ei, vaikka menestys laskisi kuinka paljon tahansa – siis suhteellinen menestys muihin maihin verrattuna.

Suomen ei tarvitse olla maailman paras, eikä se myöskään ole.

Kyse on samasta ilmiöstä kuin siitä, että kevätjuhlassa muut lapset veisaavat suvivirren paremmin kuin omasi. Et itse asiassa huomaa mitään, nimittäin jos kuorolaisten suoritukset eivät poikkea liikaa toisistaan.

Onnellisinta on, jos erot eri maiden välillä ovat mahdollisimman pienet. Tasapainoisessa tilanteessa minkään maan lapset ja nuoret eivät ole sen osaavampia kuin muiden. Lapsemme eivät ole kilpahevosia.

Kansallisesti osaamisen tason kehitystä voidaan seurata, ja sen perusteella tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Koulutusta on arvioitava ja kehitettävä jatkuvasti, mutta Aasian sijoittuminen Suomea paremmin PISA-tutkimuksessa ei ole sinänsä hälyttävää, kunhan Aasian maiden ja kaikkein huonoimmin sijoittuneiden maiden väliset erot eivät ole suuria = tilastollisesti merkittäviä. Tämä on se näkökulma, josta tätä kansainvälistä tutkimusta tulisi tarkastella.

Olennaista on toki myös huomata, että tutkimuksesta puuttuu kokonaisia mantereita. Koulutuksen suurin epäkohta jää siis tutkimuksen ulkopuolelle. Millaiset valmiudet elämäänsä saavat pakolaisleireillä asuvat lapset? Entä ne kehitysmaiden lapset, jotka ovat meille vain uutiskuvia nälän turvottamine mahoineen? Unicefin verkkosivujen mukaan kymmeniätuhansia lapsia työskentelee tällä hetkellä sotilaina. Lapsia myydään jatkuvasti. Lapsikaupan määrästä ei ole mahdollista esittää luotettavaa arviota.

Tähän verrattuna Suomen sijoituksen lasku vuoden 2012 tutkimuksessa on pieni huoli, mutta opetusministeri Krista Kiuru luonnehti matematiikan osaamistason laskua erityisen hälyttäväksi. Hänen mukaansa se nosti esille tarpeen kehittää suomalaista perusopetusta voimakkaasti. Hän on samaan aikaan sekä oikeassa että väärässä.

Tarve kehittää opetustyötä on voimakas, eikä siitä voida tinkiä, mutta viiteryhmä, johon suomalaisten koululaisten osaaminen tulee suhteuttaa, eivät kuitenkaan ole OECD-maat, vaan paljon laajempi

Kun suomalaiset toimittajat vierailivat al-Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa, he kuvasivat paikkaa avovankilaksi. On tavallista, että perheet asuvat tällaisissa olosuhteissa useiden sukupolvien ajan. Joidenkin lasten vanhemmat ja isovanhemmat ovat asuneet koko ikänsä pakolaisleirillä. Näiden lasten tarpeet koulua ja opetusta kohtaan ovat erityisiä.

Jos jokin maa on koulutuksen suhteen edistyksellisempi kuin muut, sille kuuluu luonnollisesti myös enemmän vastuuta kuin muille. Menestys Pisa-tutkimuksessa  ei ole niinkään kunnia, enemmänkin se on tehtävä. Se on velvollisuus. Miten voimme auttaa niitä maita, jotka sijoittuivat meitä huonommin? Entä ne maat, jotka jäävät kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle?

Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka on kommentoinut, että Angry Birds -tuoteperheen markkinoinnissa voidaan hyödyntää Suomen menestystä PISA-tutkimuksessa. Olen muuten hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Niin voikin. Jee!

Entä jos seuraava PISA-tutkimus jätettäisiin väliin? Siihen käytettävät rahat käytettäisiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten koulutukseen?

Vaan entä, jos yhtenä kevätjuhlapäivänä lapsesi tulisi kotiin ilman todistusta. Etkö voisi luottaa siihen, että hän pärjää elämässään, vaikket tasan tarkkaan tietäisi, menestyykö hän nyt ikätovereidensa piirissä paremmin kuin edellisen kerran lunten sulaessa ja kumpi oli tällä kertaa parempi, omasi vai naapurin? Hehän ovat niin samanlaisia, kuin kaksi marjaa.

On olemassa lapsia, jotka eivät saa keväisin todistuksia sen takia, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta ansaita sellaisia työllään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti