sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Millainen science fiction -tarina ei ainakaan saa olla?

Tulinpa katsoneeksi Strange Horizons -lehden verkkosivulla olevaa listaa siitä, millainen science fictio -tarina ei ainakaan saisi olla. Ja vitsiksihän tuo lista on tietenkin tarkoitettu ja juuri sen takia se tuleekin ottaa vakavasti. Vitsit nousevat todellisesta, eivät ne muuten huvittaisi.

Listalla ovat ainakin liian suoraviivaisesti etenevät tarinat, joissa päähenkilön hankkeen toteuttamiselle ei ole mitään suurta ja uskottavaa estettä, tai jos koko homma ei olekaan kovin merkittävä.

Päättymättömässä tarinassa, jota parhaillaan pikkuhiljaa tässä lueskelen, panoksena ei olekaan pelkästään se, katoaako mielikuvituksellinen Fantasia-maailma, vaan Fantasian rakoilun taustalla vaikuttaa koko ihmiskunnan perikato. Panokset ovat siis suuret. Tilanne paljastuu lukijalle pikku hiljaa matkan varrella.

Siihenkin huomio kiinnittyi, että kirjan alussa merkittävässä roolissa oleva kirjakauppias on kuvattu aikamoiseksi ärjyksi. Tavallaan teos ei kanna huolta lukijan miellyttämisestä, se ei pohdi sitä, onko tarina riittävän viihdyttävä. Kauppiaan ja kirjan pääosassa olevan Bastian -pojan välinen salattu yhteys nousee esille vain yhdessä kauppiaan lauseessa, kun hän paljastaa ymmärtävänsä pojan tilanteesta enemmän kuin tämä on kertonut.

Kirjan ihan alussa lukija eläytyy vahvimmin juuri Bastianin tilanne, se että hänellä on ongelmia ja oikeastaan vain ongelmia... kun aloin lukea tätä, uneni muuttuivat muutamaksi yöksi. Nyt olen kirjan puolessa välissä ja unimaailmani on taas omani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti