sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kirjalabyrintti kirjoittajan tukena

Olin kirjoittanut tuon Mies hopeisella vuorella -tekstin, ja minusta se tuntui valmiilta. Joulu oli tuloillaan, joten tarvitsi hankkia joululahja myös itselleni. Näin perustelin, ja otin yhteyttä Kirjalabyrinttiin.

Kyseinen arvostelupalvelu toimii siten, että sinne voi lähettää tekstin näytiksi, ja hinnasta siis sovitaan ennen kuin asiassa edetään. Tekstin pituus vaikuttaa arvion hintaan, vaan minähän tarvitsin kunnollisen joululahjan. Anteliaisuus on hyve ja elämä, jossa hyveitä harrastetaan, on parempaa.

Suosittelen kyllä tuota Kirjalabyrinttia, sain paljon mietittävää omasta tekstistäni. Arvostelupalvelua kannattaa tosin käyttää vain, jos on todella valmis katsomaan omaa tekstiä kriittisesti, ja tekemään sen kanssa töitä sen jälkeen, kun palaute on tullut. Kätevä emäntä tajuaa myös, että paras hinta-laatu -suhde tavoitetaan, jos samalla on tarkoitus kehittää omaa katsantoa kirjoittamiseen ihan kokonaisuudessaan. Entä jos aiheiden kanssa pitäisi kehittää tarkempaa silmää? Löytyisikin jokin aivan uusi suunta, johon etenisi?

Vaikeimmin vastaanotettava palaute liittyi tekstin kokonaisuuteen. Siinä vaiheessa minulla oli tarina, jossa kerron päähenkilö-Ellin kokemuksista nuorena ja vastavalmistuneena Nairobissa, sitten tarinassa oli tauko, ja tulee painokas ynnä kohtalokas (johon minulla on teksteissäni taipumusta, ja se toisaalta sopii lyyrisiin lauseisiin, mutta on sitä myös laitettava kuriin) jakso keski-ikäistyneen Ellin  "karmeasta kohtalosta". Kysymys kuului: Mikä on sitten tekstin lukijaryhmä?

Onko niin, että ihmiset haluavat lukea itsensä ikäisistä? Nuorten kirjat kertovat nuorista tai nuorista aikuisista ja keski-ikäiset lukevat ikätovereistaan?

Onhan totta, että monissa aikuisten romaanissa, joissa on nuoria, on samanaikaisesti itseasiassa monta sukupolvea, joilla kaikilla on toisistaan poikkeavat kokemukset, ja tämä luo tekstiin syvyyttä. Sukupolviromaani kannattaa ottaa vakavaan harkintaan.

Minun tekstissäni päähenkilöä ei ollut mahdollista hajottaa kahdeksi sukupolveksi, eikä Kirjalabyrintistä sellaista itse asiassa ehdotettukaan. Se oli vain omaa harkintaani. Ajatukseni eteni siihen malliin, että nuori aikuinen oli juuri se henkilö, jonka halusin tekstin keskiöön. Sen takia, että nuorinahan ihmiset lähtevät vapaaehtoistyöhön, jos lähtevät. Onhan poikkeuksiakin, mutta yleisimmin vapaaehtoisjakso on vaihe ihmisen elämässä, joka kantaa aina keski-ikään saakka, ja vanhuuteen.

Tämän isomman asian lisäksi oli myös seikkaperäisempää palautetta. Lisäksi Kirjalabyrintissa oli kivaa se, ettei palautetta tarvinnut odotella ihan hirveän kauan, ja aikataulustakin sovimme etukäteen, eli tiesin, milloin palaute on minulle tulossa.

Kirjalabyrintistä saamani palaute kantaa edelleen, seuraavan aiheen valinnassa, kun mietin, mistä kirjoittaisin seuraavaksi?

Ylipäätään olen viime aikoina miettinyt sitä, että millainen tarina olisi myös lyhyenä selostuksena kiinnostava. Mielestäni tämä on ongelma monessakin romaanissa: lyhyt kuvaus tekstistä ei herätä lukijan kiinnostusta. Usein myös kirjakritiikit ovat sellaisia, että tulee aivan sellainen olo, että tuota nyt en ainakaan halua lukea. Tekstejä on niin paljon tarjolla, ettei niitä kaikkia pysty lähestymään avoimin mielin.

Laitan tähän vielä linkin tuonne Kirjalabyrintti-arvostelupalvelun sivulle: www.kirjalabyrintti.net

Ja ainahan olisi kiva kuulla vaikka tuossa kommenttikentässä muiden kokemuksia siitä, miten teksti on lähtenyt rakentumaan uudelleen vuorovaikutuksessa jonkun toisen kanssa ... Millaisia asioita olette muokanneet teksteissänne palautteen perusteella? Onko joku palaute ollut sellaista, että se on vaikuttanut kirjoittamiseenne laajemminkin, eikä vain siihen työn alla olleeseen tekstiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti